Archive for marraskuu 2009

Mikä on parasta lapsille?

marraskuu 26, 2009

Vastikään julkaistu Visuaalisten alojen taidepoliittinen ohjelma ottaa suorin sanoin kantaa mm. taidekasvatuksen merkitykseen lasten ja nuorten elämässä: parasta lapsille on monipuolinen, rikas ja pätevästi opetettu visuaalinen kulttuurikasvatus. Tämä tehtävä kuuluu peruskoululle, sillä siellä se tavoittaa koko ikäluokan. Ohjelman mukaan kuvataiteen tulisi myös olla kaikille yhteinen oppiaine kaikilla peruskoulun vuosiluokilla (1-9) ja sekä kuvataiteen että käsityön opetuksessa tulisi olla aineenopettaja peruskoulun alaluokilta lähtien.

Perusteluiksi ohjelmassa todetaan mm. seuraavasti: ”Kuvataiteessa ja käsityössä työskennellään omin käsin. Niissä saavutetaan sellaista kokemuksellista tietoa kuin materiantuntemus ja hienovarainen värien erottelukyky. Materiaalien kanssa työskentely pitää lapset ja nuoret kiinni todellisuudessa, tukee heidän kokonaisvaltaista kasvuaan ja rohkaisee heitä ilmaisemaan ja käsittelemään omia tunteitaan. Myös oppilaiden epävarmuuden sietokyky kasvaa, kun he kohtaavat ongelmia, joihin ei löydy yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, vaan monia tulkintoja.”

Kuten ohjelmassakin todetaan, visuaalista osaamista tarvitaan monilla aloilla. Näin on tänään ja tulevaisuudessa näin on yhä useammin. Visuaalisen kulttuurin tuntemus ei pilaa huomisen putkimiestä sen enempää kuin lääkäriä tai lakimiestäkään. Toivottavasti ohjelman viesti löytää perille. Ehkäpä myös Helsingin valikoituminen vuoden 2012 muotoilupääkaupungiksi havahduttaa muutaman ihmisen enemmän näkemään visuaalisen kulttuurin merkityksen 2000-luvun maailmassa. /HP


Mitä kuvataideopetus koulussa tänään on?

marraskuu 3, 2009

Peruskoulun ja lukion kuvataideopetuksen (ent. kuvaamataito) lähtökohtana on koko visuaalinen kulttuuri, jonka keskellä me kaikki elämme: kuvataide, visuaalinen media ja ympäristö.

Kuvataidetta opiskellaan kuvia tekemällä, kokemalla ja pohtimalla kuvien sisältöä ja rakennetta. Eri kouluasteilla oppilaat piirtävät, maalaavat, tekevät grafiikkaa ja keramiikkaa. He muotoilevat, veistävät ja rakentavat kolmiulotteisia teoksia erilaisista materiaaleista, valokuvaavat, videoivat ja käsittelevät kuvia digitaalisesti. He tarkastelevat ja analysoivat taidekuvia ja median välittämiä kuvia. Ympäristön havainnointi, mielikuvituksen käyttö, ideointi ja luonnostelu ovat tärkeä osa oppimista.

Kuvia tekemällä oppilas työstää ja taltioi itselleen merkityksellisiä asioita. Kuvataiteen tunneilla oppilas pohtii ja perustelee omia näkökulmiaan ja arvostuksiaan. Tekemällä itse hän antaa ajatuksille muodon, tekee aineettomasta aineellista, konkreettista ja käsiteltävää. Kuvataideopetus tukee lapsen ja nuoren tasapainoista kehitystä kun erilaiset tunteet voivat saada visuaalisen muodon.

Mediakulttuurissa maailma näyttäytyy meille kuvina ja kuvan, äänen ja sanan yhdistelminä. Siksi visuaalinen media painottuu kuvataideopetuksessa aikaisempaa enemmän. Kuvataiteen tunneilla oppilaat analysoivat ja arvioivat median kuvaviestejä ja tekevät itse videoita, kuvaavat ja käsittelevät kuvia digitaalisesti. Näin oppilaasta voi kasvaa aktiivinen ja kriittinen median käyttäjä, tuottaja ja kuluttaja.

Kuvataidetunneilla opiskellaan myös ympäristönsuunnittelun, arkkitehtuurin ja muotoilun perusteita. Ympäristön  esteettinen ja eettinen arviointi on tärkeää, kun tavoitteena pidetään aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamista. Kuvataideopetuksessa ovat myös aina läsnä taiteen ja muun visuaalisen kulttuurin historia ja nykyisyys. Kuvataidetunneilla kasvaa tulevaisuuden kulttuurinen pääoma: ihmisen on hyvä tuntea omat juurensa ja ymmärtää toisten, myös itselle vieraiden, kulttuurien arvo.

Kuvataide on yleissivistävä oppiaine ja se antaa oppilaille matkaevääksi tulevaisuuteen monia tietämisen, tuntemisen, ajattelemisen ja ilmaisemisen kieliä. Näitä tietoja, taitoja ja ymmärrystä tarvitaan paitsi konkreettisesti monissa ammateissa, myös globaalin maailman luovuustaloudessa ja kulttuuriteollisuudessa.