Suomesta ei tulevaisuudessa löydy visuaalisen kulttuurin osaajia

by

Parhaillaan ollaan päättämässä siitä, mitä oppiaineita suomalaisessa peruskoulussa jatkossa opiskellaan – ja minkä verran. Peruskoulun uutta tuntijakoa valmistelleen työryhmän keskeisenä tavoitteena oli vahvistaa erityisesti taito- ja taideaineiden asemaa. Tätä päämäärää uusi esitys ei käytännössä palvele, vaikka mediassa on näin uutisoitu.

Toteutuessaan esitys tarkoittaisi, että esimerkiksi kaikille oppilaille yhteinen kuvataiteen opetus vähenisi peruskoulun aikana kahdeksasta seitsemään tuntiin. Tästä valtaosan opettaisivat luokanopettajat – kuvataiteen ja visuaalisen kulttuurin aineenopettajan opetusta oppilas saisi vain yhden viikkotunnin ajan seitsemännellä luokalla. On selvää, että nykyaikaisessa läpikotaisin visuaalisessa yhteiskunnassa se on täysin riittämätön määrä edes jonkinlaisen aktiivisen kuvanluku- ja kuvan tuottamistaidon saavuttamiseksi.

Ikävaiheessa, jossa nuori joutuu toden teolla tiedostamaan ympäröivään mediakuvastoon ja omaan identiteettiinsä liittyvät kysymykset, tuntijakoehdotus siirtäisi painopistettä kaikille yhteisesti annettavasta perusopetuksesta valinnaiskursseihin. Lisäksi toteutuessaan tuntijako vähentäisi myös valinnaistuntien enimmäismäärää Taide ja käsityö-oppiaineryhmässä. Valinnaiskurssien toteutuminen vuosittain olisi epävarmaa vaihtelevien oppilasmäärien takia ja siksi pätevien, päätoimisten aineenopettajien palkkaaminen kouluun vaikeutuisi suuresti. Peruskoulun taide- ja kulttuuriopetus olisi siis todennäköisesti laadultaan nykyistä heikompaa, määrällisesti vähäisempää ja vain osa oppilaista voisi osallistua siihen.

Tulevaisuuden koulussa ja tulevaisuuden yhteiskunnassa ei ilmeisesti tuntijakotyöryhmän mukaan tarvita muotoilua, arkkitehtuuria, visuaalista mediaa, digitaalista kuvaa, valokuvaa, elokuvaa, taiteeseen pohjautuvaa ympäristökasvatusta, oman ja vieraampien kuvakulttuurien tuntemusta, taidehistoriaa, perinteisiä kuvan tuottamisen tekniikoita eikä muita kulttuuritaitoja.  Ainakin opetuksen vähentäminen jo ennestään varsin vaatimattomasta määrästä tarkoittaisi näiden sisältöjen rajua karsimista.

Onko tähän varaa aikana, jolloin suomalaisen teknologiaosaamisen lippulaiva kompuroi muotoilusta ja luovista innovaatioistaan tunnetun amerikkalaisyhtiön varjossa? Onko tähän varaa aikana, jolloin nuorten pirstaloitunut ihmiskuva ja elämän merkitykselliseksi kokemisen puute on näkyvästi esillä – seurauksineen? Kuvataide-oppiainetta ajatellaan ilmeisesti edelleenkin muinaisten mielikuvien ”piirustuksenopetuksena”, jolla on marginaalinen asema nykyihmisen tieto- ja taitorepertuaarissa. Tuskin kukaan odottaa hammaslääkäriin mennessään kohtaavansa 60-luvun porausvälineistöä – miksi siis kuvitellaan kouluopetuksen ja taidekasvatuksen olevan samanlaista kuin menneinä vuosikymmeninä?

Kuvataide-oppiaine on kiinni tämän ajan ilmiöissä ja ihmisyydessä. Oppitunneilla ja taiteellisella työskentelyllä syntyvä inhimillinen vuorovaikutus, luovan ideoinnin ja ongelmanratkaisun prosessi sekä oman minän suhde muihin ovat niitä keskeisiä sisältöjä, joita nyt ollaan tulevaisuuden koulusta vähentämässä.

Sanna Ropponen, kuvataiteen lehtori, Olarin koulu ja lukio, Espoo
Elina Tynkkynen, kuvataiteen lehtori, Matinkylän koulu, Espoo

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: