Perusopetuksen uusia tavoitteita ja tuntijakoa valmistellut työryhmä sanoo tähtäävänsä koulun sivistystehtävän syventämiseen. Opetuksen yleisiin, kansalaisen taitoihin liittyviin tavoitteisiin ei kuitenkaan ole sisällytetty kulttuurisia taitoja.
Kulttuuriosaamisen tulisi näkyä selvästi koulun arvopohjassa. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa on oleellista, että erilaisiin ryhmiin kuuluvilla ihmisillä on mahdollisuus ilmaista itseään ja ymmärtää muiden näkemyksiä.
Koulun taide- ja käsityöaineissa edistetään juuri tällaista kulttuuriosaamista. Kuvataiteen, musiikin ja käsityön tunneilla opitaan tulkitsemaan kulttuurin sanattomia viestejä sekä käyttämään niitä ajattelun ja vuorovaikutuksen välineenä. Tällaisten kulttuuristen lukutaitojen merkitys on yhtä tärkeää kuin kyky lukea kirjoitettua kieltä. Kuvien ja äänien tulkinta ja tuottaminen ovat taitoja, joita jokaisen kansalaisen tulee saada jo perusopetuksessa.
Median lisäksi myös muotoilun tuotteiden ymmärtäminen on yhteiskunnassa toimimisen kannalta tarpeellista. Jos ihminen on sokea rakennusten ja esineiden suhteen, hän ei voi alla aktiivinen oman ympäristönsä kehittäjä ja osallistua sitä koskevaan päätöksentekoon.
Koululaitoksen tehtävä kulttuurikasvatuksen antajana olisi nähtävä myös sosiaalipolitiikan näkökulmasta. Taide- ja käsityö-kasvatuksella on tärkeä merkitys yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ehkäisijänä, sillä sen avulla voidaan lisätä kansalaisten osallistamista ja estää syrjäytymistä.
Kouluopetuksen tulee tukea lapsen ja nuoren kehityksen eri ulottuvuuksia tasa-arvoisesti. Taide- ja käsityöaineissa oppiminen tapahtuu kokonaisvaltaisesti tunteiden ja toiminnan kautta. Kuvataide, musiikki ja käsityö tarjoavat muita oppiaineita tukevan, mutta niistä poikkeavan näkökulman. Näillä aineilla on keskeinen merkitys oppilaan henkilökohtaisessa kehityksessä ja kulttuuri-identiteetin muodostumisessa.
Perusopetuksen nyt voimassa olevassa opetussuunnitelmassa puhutaan taide-ja taitoaineista. Uudessa ehdotuksessa jaottelu korvataan kahdella oppiainekokonaisuudella, jotka ovat Terveys ja toimintakyky (liikunta, terveystieto, kotitalous) sekä Taide ja käsityö (kuvataide, musiikki, käsityö, draama).
Ehdotus antaa ymmärtää, että liikunta-oppiaineen taidekasvatukseen kytkeytyvästä luonteesta luovutaan. Pohdittavaksi jää, miten esim. taiteenalaksi luokiteltavan tanssin osuus liikunnan sisällöissä määritellään vai katoaako se kokonaan. Tästä näkökulmasta myös uudeksi oppiaineeksi ehdotetun draaman nimike on ongelmallinen. Sen määrittelystä on olemassa erilaisia näkemyksiä: toisaalta puhutaan teatterista ja draamasta taiteenalana ja toisaalta draama ymmärretään menetelmäksi, jota hyödynnetään kaikissa oppiaineissa.
Draama-nimikettä ja sen luonnetta yhtä tai useampia tiedonaloja (esim.teatteri- ja tanssitaidetta) yhdistävänä oppiaineena tulisikin pohtia ennen sen sisällyttämistä kouluopetukseen. Miten draama suhteutuu äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineseen, jonka sisältöihin se nykyäänkuuluu?
Draamasta käydyssä keskustelussa on olennaista muistaa, ettei sillä voida korvata jo olemassaolevien oppiaineiden sisältöjä. Taide ja käsityö-kokonaisuuteen ehdotetun draaman tarvitsemia tunteja ei saa leikata käsityön ja kuvataiteen tuntimääristä. Uusi oppiaine on sinänsä tarpeellinen, mutta sitä ei tulisi lisätä kouluaineiden kokonaisuuteen, mikäli sille ei osoiteta lisätunteja. Oppiaineiden määrän lisääminen nykyisestä on myös ristiriidassa opetuksen eheyttämiseen tähtäävien tavoitteiden kanssa.
Tuntijakotyöryhmän tavoitteena oli hallitusohjelman mukaisesti parantaa taide- ja taitoaineiden asemaa. Lehdistössäkin esiintyneille väitteille taidekasvatuksen vahvistumisesta ei ehdotuksessa kuitenkaan löydy perusteita, sillä yhdenkään Taide ja käsityö -kokonaisuuden oppiaineen kokonaistilanne ei parane nykyisestä. Liikunta on entisistä taide- ja taitoaineista ainoa, jonka opiskelu lisääntyy.
Taide- ja käsityöaineiden kaikille yhteisen opetuksen tuntimäärät alakoulussa eivät muutu muiden kuin käsityön osalta, jonka tunteja siirretään alemmille luokille. Yläkoulussa opetustunteja vähennetään yhteen sekä kuvataiteessa että käsi- työssä. Musiikin tilanne säilyy ennallaan yhdessä tunnissa. Luvassa on siis vain yksi tunti näitä oppiaineita 7. luokalla, eikä sen jälkeen ollenkaan kaikille yhteistä opetusta.
Tuntiesityksessä korostetaan valinnaisuuden merkitystä. Esityksessä lähdetään siitä, että Taide ja käsityö -kokonaisuuden oppiaineet olisivat päättöluokilla keskenään vaihtoehtoisia ja nykyistä vähäisempien valinnaistuntien varassa.
Taide- ja käsityöaineiden roolia yleissivistyksessä lähestytään niiden vaihtoehtoisuuden kautta. Kuvataiteen, käsityön ja musiikin merkitystä oppilaiden kasvulle ja oppimiselle ei tunnusteta samanarvoisena muiden oppiaineiden kanssa.
Ehdotus heikentää kuvataiteen, musiikin ja käsityön opetuksen nykyiselläänkin heikkoja edellytyksiä peruskoulun yläluokilla. Näiden aineiden tunteja ei tulisi missään tapauksessa vähentää. Valinnaisuutta parempi ratkaisu olisi, että Taide ja käsityö -kokonaisuudelle merkityt valinnaiset tunnit ohjattaisiin kuva- taiteen, musiikin ja käsityön yhteiseen opetukseen siten, että näitä aineita olisi kaikille yhteisenä jokaisella luokka-asteella, myös 8. ja 9. luokilla.
Tuntijakoehdotuksen mukaan kuvataiteen ja musiikin yhteiset tunnit sijoittuisivat pääosin alakouluun. Alakoulun taide- ja käsityöaineista vastaavat lähes poikkeuksetta luokanopettajat, jotka ovat yleensä opiskelleet näitä aineita vain 3–5 opintopisteen verran. Kun perusopetuksen kaikille yhteistä opetusta tarkastellaan kokonaisuutena, saavat oppilaat Taide ja käsityö -ryhmittymässä selvästi muita oppiaineita vähemmän aineenopettajatasoista opetusta.
Tilanne on haasteellinen jo nykykoulussa ja työryhmän tekemä ehdotus edellyttäisi toteutuessaan koko opettajankoulutuksen uudelleenarviointia. Tiedonalojen tasa-arvoisuuden nimissä ainakin osa alakoulun taideopetuksesta tulisi olla aineenopettajan (vähintään 60 op) antamaa.
Oppilaan mahdollisuuksia opintojensa suuntaamiseen tulisi lisätä, mutta valinnaisuuden lisäämisen ei saa olla ristiriidassa koulutuksellisen tasa-arvon kanssa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kaikissa oppiaineissa taataan yhtäläinen perustaso. Tämä edellyttää pätevien opettajien saamista kaikkiin kouluihin: virkoja perustetaan ainoastaan silloin, kun aineen jatkuvuudesta on takeita eikä se perustu valinnaisaineen heikkoon asemaan.
Tuntiesityksen seuraukset olisivat toteutuessaan kauaskantoisia. Jos oppiaineissa ei riitä tunteja, menettää kouluyhteisö työhönsä sitoutuneet opettajat. Ongelma ei koske yksinomaan peruskoulua, sillä yleissivistävän taide- ja käsityö-kasvatuksen olemassaololla on merkitystä koulutuksen ja kulttuurin kaikilla saroilla.
Marjo Räsänen, TaT
Turun opettajankoulutuslaitoksen kuvataidekasvatuksen lehtori
Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun dosentti
Taide alkaa koulussa 